*

eskokalervo Suomen pelastaminen

Oliko populismi sittenkään oikea valinta Suomen valtiomuodoksi?

Uskottelemme elävämme demokratiassa. Valitsemme vallankäyttäjät joka neljäs vuosi. Millä perusteilla? Valtiomallissamme vallankäyttäjäehdokkaat valitsee puolue. Puolueet edustavat joko jonkin kansanosan, viiteryhmän tai arvoryhmittymän etuja ja näkemyksiä. Vaaleissa valintaperusteina toimivat puolueohjelmat ja niihn pohjautuvat vaalilupaukset.

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Puoluetoimistot yrittävät aidossa populismin hengessä haistella, mitkä naulat vetävät eli valitsevat teemat, joilla kuvittelevat saavansa eniten ääniä (= populismin määritelmä). Näin vaaliteemoiksi eli lupauksiksi valikoituvat "vaalikarjan" omien napojen ympärillä pyörivät sen hetkiset huolen aiheet, päiväkohtaiset päänsäryt eli viiteryhmien lööppisuosikit. Paras arvaaja eli populistisin  voittaa.

Seurauksena nelivuotinen "kvartetti"-talous, pinnallisten aiheiden painottumisen, vaikuttamisanalyysien puutteen ja lyhyen tähtäksen mukavien asioiden painottumisen tuloksena infrastruktuurin rappeutuminen, valtion velkaantuminen ja väestön passivoituminen erilaisten mukavuustukien seurauksena. Sanoohan sen järkikin että kun päätökset tehdään lyhytnäköisillä kansan miellyttämiskriteereillä, menot kasvavat ja konkurssia kohti mennään niin että rytisee kuten Kreikan esimerkki osoittaa.

Vuosikymmeniä ihmettelin, miten kansanedustajiksi valikoituvat kansan tyhmimmät tumpelot, jotka ruokkivat moninaisten tukien avulla valtavat ihmisjoukot työelämän ulkopuolelle, kasvattavat kansaa passivoivat vastikkeettomat työttömyys- ja holhousmenot pilviin. Sittemmin, ehkä ikäviisauden ansiosta olen alkanut oivaltaa, että syy onkin rakenteellinen, kollektiivisen tyhmyyden "nelivuotisdemokratia". On inhimillistä että ensisijaisesti puolueensa vaalietua ajavat poliitikot tekevät jatkuvasti näitä idioottimaisia valintoja - sehän onkin lyhytjänteisesti ja puoluekeskeisesti ajatellen tarkoituksenmukaista toimintaa - eikä siis pelkästään päätöntä pöljyyttä. Seuraukset vaan joudumme nahoissamme kokemaan - tutustupa konkurssi-kreikkalaisten tuntoihin ja arkeen.

Ratkaisuja olen pohtinut pääni puhki. Jo kaksikymppisenä tutustuin kaikkien puolueiden toimintaan kokousvierailujen ja ohjelmien avulla. Nurkkakuntaisiksi oman eturyhmän navan ympärillä pyöriviksi totesin. Ainoa kokonaisnäkemystä tavoitteleva valopilkku oli Liberaalisen nuorisoliiton yksi kuusitoistavuotias nulikka, Osmo Soininvaara nimeltään,hän edusti satunnaisten tutustumisnäytteitteni ainoana Suomen pitkän aikavälin menestymis-ajattelua.

Tykästyin sen verran että menin mukaan politiikkaan, Aika pian huomasin mm. kunnallisen vlautakuntajäsenyyden kautta, että joka taholla oman puolueen etu meni aina kansakunnan pitkän aikavälin edun edelle. Esimerkkinä Helsingin silloinen nuorisolautakunta ei suostunut tietokoneella tekemääni nuorisojärjestöjen tukirahojen jakoon toiminnan laajuuteen ja aktiivisuuten pohjautuvilla perusteilla vaan ensin jaettiin leijonan osa puolueiden nuorisojärjestöille ja loput sitten lähinnä aatteellisilla kriteereillä puolueiden linjoilla oleville partio- ym. järjestöille.

Lopetin puoluelähtöisen yhteiskunnallisen vaikuttamisen kahteen lautakuntakauteen ja siirryin tuottamaan yhteiskunnallista hyvinvointia valitsemalla ammatikseni organisaatioiden ja erityisesti niiden johtamisen kehittämisen pääperiaatteena koko inhimillisen kyvykkyyden kirvoittaminen työn mielekkyyden ja innostavuuden kautta.

Yhteiskunnallisen käytäntöjen nostaminen pöljyydestä pitkäjänteiseen kansakuntavastuullisuuteen ei vain keinoillani Suomi-tasolla ratkennut. Nyt olen taas siihen tosissani paneutunut ja entistä enemmän ärsyyntynyt oma-napa -älyttömyyksistä mm. pakolais-, työttömyys-, tukiais-, sote-politiikkaa ja vaalikeskusteluja seuratessani. Vaihtoehtoja olen kehitellyt aina kyvykkysperusteisista eli katsannon laajuuteen ja monitahoisuuteen pohjauvista äänioikeusmääristä lähtien - ei vaan onnistune ilman ulkoavaruudellista väliintuloa : )

Käytännön tuloksia ajattelen olevan saatavissa romuttamalla nelivuotispopulismi antamalla ihmisten äänestää vaaleissa rahanjakolistojen avulla. Annetaan kullekin sen hetkiseen veronmaksuvelvoitteeseen perustuva rahapotti jaettavaksi eri menoluokkien kesken: näin haluan oman vero-osuuteni jaettavan. Ennen vaaleja media sekä viite- ja eturyhmät jakavat tutkittua tietoa eri menoluokkien seurausvaikutuksista. Esimerkkejä

- lapsilisät, kodinhoitotuet => edistää vanhempien jäämistä kotiin työelämän sijasta, ...

- vastikkeettomat yritystuet => tutkimusten mukaan huono vaikuttavuus, siis tuhlausta, ...

- vastikkeeton työttömyystuki => passivoi, heikentää ammatinvaihto- ja uudelleen kouluttautumista, ...

- vapaa maahan pääsy ilmoittautumalla pakolaiseksi => hallitsematon vyöry, heikko yhteiskuntakelpoisuuskontrolli, sopeutumattomuusongelmien ja laittomuuksen kasvu (esim. Tanska)

- liikenneväylien kunnon laiminlyönti => teollisuuden kilpailukyvyn lasku, pitkän aikavälin kustannusten nousu, liikenneturvallisuuden lasku, ...

- Sote-hallintorakenteiden lisääminen => turhaa tuhlausta, valinnan vapaus / hoitoon pääsynopeus hoidettavissa pelisäännöillä ja maksuseteleillä ja terveyden tuottotuloksiin perustuvilla onnistumismittareilla (voin konsultoida pilkkimisen ja sienien poiminnan ohessa)

- kilpaurheilu- ja kulttuurituet => eivät välttämättömiä kansan hyvinvoinnin kannalta, ko. toiminnot hoidettavissa markkinalähtöisesti (käyttäjät maksavat) niin kauan kun yhteiskunnan menot ja tulot eivät ole tasapainossa

- varhaiskasvatus ja elämäntaito/kansalaistaitokoulutus => maksaa itsessä moninkertaisesti takaisin, perustaitoihin (ruuanlaitto, viranomaisasiointi, taloudenpito, vuorovaikutustaito, liikunta- ja ravitsemus, itsensäjohtamis- sekä luontotaidot) kuulumattomat vapaavalintaisiksi.

Näin kansa pääsee valitsemaan, miten priorisoi yhteiskunnan satsaukset ylivelkaantumistilanteessa tärkeimmistä alkaen a) elämän ja terveyden kannalta välttämättömäksi, b) kansallista kilpailukykyä ja sitä kautta työllisyyttä edistäviksi investoinneiksi, c) elämän taitojen ja työmarkkinakilpailukyvyn kannalta välttämättömiksi  ja d) hyvinvointi ja viihtyvyyssatsaukset (sikäli kun rahaa riittää).

Äänestystulosten perusteella sitten tehdään uudet budjetointi- ja rakenneuudistukset. Ennustanpa, että kontalokkainta menoeräämme edustava työllisyyspolitiikka  menee radikaaalisti uusiksi, esim. vastikkeetta kotiin ruokkimisen sijaan perustetaan työllistymisen ulkopuolelle jääville maatalous-, paikallispalvelu- ja pienteollisuuskyliä, jotka markkinatalouden ehdoilla esim. osuuskuntina hankkivat toimeentulonsa ja virkistävät ympäristönsä elinvoimaisuutta. Ensimmäisenä tuettuna työllisyystyönä oman kylän infrastruktuurin (asunnot, tiet, vesi- ja energiatalous, pajat, tuotteiden jalostustilat) rakentaminen, tässä vaiheessa opitaan myös uudet osuuskunnissa tarvittavat taidot edistyksellisten oppipoika-kisälli -käytäntöjen kautta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (13 kommenttia)

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

Olen jo enimmäkseen lopettanut Suomen uutisten seuraamisen ja kommentoimisen, osittain siksi, että ne tuntuvat olevan pelkkää surkeutta ja ruikuttamista, ja osittain siksi, että pidän Suomea jo jossain mielessä menetettynä tapauksena.

Blogisi oli kuitenkin mielestäni sen verran omaperäistä pohdintaa, että vaivaudun kommentoimaan.

1) Suomen etu

"...Suomen pitkän aikavälin menestymis-ajattelua." Mikä se Suomen etu on eli mitä se käsitteellisesti tarkoittaa? Sellaisessa yhteiskunnassa, jossa eri yhteiskuntaluokkien edut ovat toisilleen vastakkaisia, ei ole olemassa mitään koko kansan etua. Tämän takia kapitalistisessa yhteiskunnassa (joka siis on mainitun kaltainen luokkayhteiskunta) ei ole löydettävissä mitään koko kansan etua ajavaa politiikkaa. Siksi kapitalistisessa yhteiskunnassa esiintyy kilpailevia puolueita. Jos olisi olemassa jokin poliittinen linja, joka ajaisi koko kansan etua, sen ajamiseen riittäisi yksi puolue -- ei tarvittaisi monipuoluejärjestelmää. Tuon koko kansan etua ajavan poliitikan olemassaolon ehto on kuitenkin sellainen yhteiskunta, josta luokkavastakohtaisuudet on poistettu, eli käytännössä sosialistinen yhteiskunta.

2) Ratkaisuehdotuksesi

Jos oikein ymmärsin, niin kannatat eräänlaista ääni-per-euro -demokratiaa, jossa eniten veroja maksavat päättävät eniten. En kannata tuota, vaikka se olisikin pieni askel oikeaan suuntaan nykyisestä systeemistä, jossa käytännössä eniten omistavat päättävät eniten -- maksoivatpa sitten veroja tai eivät.

3) Vaalilupauksissa pysyminen

Vaikka olen jo pääsääntöisesti lopettanut kapitalistisen järjestelmän paikkailuehdotukset, niin laitan nyt kuitenkin vielä kerran näkyviin tämän vuosia sitten ehdottamani idean:

Muutetaan eduskuntavaalit hallitusohjelmavaaliksi. Kaikki puolueet saavat yhdessä ja erikseen laittaa ehdolle hallitusohjelmia. Kansa valitsee edustajien sijasta hallitusohjelman.

Kun hallitusohjelma on valittu, sen ehdolle asettanut puolue (/ asettaneet puolueet) muodostavat hallituksen. Eduskunta sen sijaan muodostetaan arpomalla eduskuntaan 200 edustajaa kaikkien Suomen vaalikelpoisten ihmisten keskuudesta. Kansanedustajien tehtävä on normaalioloissa valvoa, että hallitus pysyy ohjelmassaan, ja erityisoloissa tehdä ja hyväksyä tai hylätä ehdotuksia siitä, miten pitäisi toimia. Se, että kansanedustajilla ei tässä systeemissä olisi "kokemusta tai verkostumisia" yms. olisi mielestäni pelkästään hyvä asia. Suomeksi sanottuna se tarkoittaisi sitä, että heitä ei ole lahjottu jo etukäteen.

Käyttäjän jooel kuva
Jooel Jaakkola

"Annetaan kullekin sen hetkiseen veronmaksuvelvoitteeseen perustuva rahapotti jaettavaksi eri menoluokkien kesken"

Ymmärsinkö oikein, että mitä enemmän rahaa; "sitä enemmän saat vaikuttaa"? Tokikaan ei veroparatiisirahat tässä kohdin tulisi (sentään) kyseeseen.

Miltä kuulostaisi "äänestysajokortti"? Joudut tenttimään perustiedot mikäli mielit äänestämään.

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

"Joudut tenttimään perustiedot mikäli mielit äänestämään."

Hyvä idea, kunhan vain minä saan päättää, mitkä ovat tentin kysymykset ja oikeat vastaukset... ;)

Käyttäjän Keijo Lindgren kuva
Keijo Lindgren

Puoluetoimistot yrittävät aidossa populismin hengessä haistella, mitkä naulat vetävät eli valitsevat teemat, joilla kuvittelevat saavansa eniten ääniä (= populismin määritelmä).
Aikaisemmin puolueet ostivat ääniä rahanjako lupauksilla mutta nyt ei ole jaettavaa on keksittävä uudet keinot.

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

"...mutta nyt ei ole jaettavaa on keksittävä uudet keinot."

Äänestäjät voidaan karkeasti jakaa kahteen ryhmään: nettoveronmaksajat ja nettoveronsaajat (eli he, jotka saavat sosiaalitukia, koulutusta, terveydehoitoa, yritystukia yms.) enemmmän kuin maksavat veroja.

Kansanedustajat ovat nykyisessä järjestelmässämme ammattilaisia: kansanedustajuus on heidän elinkeinonsa, ja siksi uudelleenvalinta on heidän taloudellinen elinehtonsa.

Uudelleenvalinta varmistetaan parhaiten niin, että luvataan kaikkea hyvää niin nettoveronmaksajille kuin nettoveronsaajillekin. Tämä tarkoittaa sitä, että luvataan alentaa veroja ja ylläpitää tai peräti kohentaa hyvinvointipalveluja.

Miten tuo yhtälö onnistuu? Miten on mahdollista pienentää tuloja ja kasvattaa menoja yht'aikaisesti? Otetaan lainaa!! Heureka!!

Käyttäjän KansalainenKane kuva
Markku Nieminen

Mutta, jospa tehtäisiinkin niin että, pienennetään menoja ja kasvatetaan tuloja? Ai niin ,sittenhän näitä kansanelättejä pitäisi vähentää eikä se tule koskaan menemään läpi.

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo Vastaus kommenttiin #6

Tuo tulojen kasvattamispuoli on se korkeampi kynnys. Se edellyttäisi, että niiltä, joilla on paljon tuloja ja varallisuutta, kerättäisiin nykyistä enemmän veroja. Se ei onnistu niin kauan kuin pääoma saa vapaasti liikkua rajojen yli. Tiedäthän... Jos poliitikot eivät tee niin kuin kapitalistit haluavat, niin kapitalistit siirtävät tuotannon ulkomaille.

Tarinan opetus on se, että kapitalistisessa yhteiskunnassa poliitikoilla ei ole päätösvaltaa muuten kuin kapitalistien sallimissa rajoissa, ja siksi kuvitelma kansanvaltaisuudestakin on pelkkä kuvitelma.

Käyttäjän KansalainenKane kuva
Markku Nieminen Vastaus kommenttiin #7

Kärjistetysti ehkä näin, mutta onhan se ennenkin onnistunut Suomessa. Sellutehtaita ei niin vain voi viedä Suomesta vaikka sitäkin yrittivät. Häntä koipien välissä palasivat takaisin. Puut ja metsät ovat nääs täällä.
Telakat myytiin ja samalla meni tietotaito, mutta ehkä sekin olisi jotenkin pelastettavissa ollaanhan me arktiseen ilmanalan asiantuntijoita.

Tulojen kasvattamisen ongelma on veronkierron sallivat lait. Ei veroja juurikaan tarvitsisi nostaa kun vain laittaisimme kaikki, ihan kaikki, oikeudenmukaiselle progressiiviselle verolle. Tietenkin verotus pitäisi olla huomattavasti maltillisempaa, mitä nyt. Se palvelisi myös niin että yleinen veronmaksumyönteisyys lisääntyisi.

Maltillisempi veroaste merkitsee sitä että valtion menot pitää saada vastavuoroisesti alenemaan. Nykyisin jo keskipalkkainen maksaa tuloistaan noin 50 % erilaisia veroja ja maksuja valtion kassaan, tuloton ja eläkeläinenkin vähintään 30 % . Tätä ryöstö on järkyttävää.
Valtio siis toisella kädellä ottaa jokaiselta suomalaiselta vauvasta vaariin veroja ja toisella korkeapalkkainen virkamiesarmeija jakaa samoille ihmisille avustuksia. Mikä järki ja logiikka tähän kätkeytyykään?
Jos veronmaksukyvyttömiltä ei kerättäisi niitä, niin emme myöskään tarvitsisi virkamiehiä jakamaan avustuksia. Avustuksia jotka hyödyttävät eniten keinottelijoita ja gryndereitä. Ja mikä parasta valtion menot pienenisivät!

Käyttäjän Keijo Lindgren kuva
Keijo Lindgren Vastaus kommenttiin #6

Pienennetään menoja
Markku, äänestäjiä voi saada myös pienentämällä menoja kun luvataan lähettää turvapaikan hakijat takaisin.
Silloin tulee esiin uusi käsite populismi.

Käyttäjän KansalainenKane kuva
Markku Nieminen Vastaus kommenttiin #10

Aivan oikein! Menoja voidaan pienentää ilman että kukaan kärsii kun kohdistetaan ne oikein. Turvapaikkaturistien palautus on yksi. Toinen on vahingollisten yritystukien lopettaminen, kolmas on juuri tuo esittämäni valtionhallinnon byrokratian purku. Pelkästään näillä toimin voisimme säästää vähintään 3 miljardia vuosittain. Veronkiertäjien verollepano toisi myös 1 miljardin. Säästöt yhteensä noin 4 miljardia.
Silti jokainen suomen kansalainen maksaisi 24 % arvonlisäveroa valtiolle! Valtio pitäisi toimia vallan hyvin tuolla veropohjalla.

Käyttäjän eskokalervo kuva
Esko Vesa

Kiitos kommenteista, eniten säväytti Janne Kejon ajatus hallitusohjelmavaaleista, näin se omiin ajatuksiini sulautui:
jokainen puolue/porukka/kansalainen saa laatia nettiin oman VAKIOMUOTOISEN ehdotuksensa hallitusohjelmaksi, taulukkomuoto:
- vaakariveinä kululuokat kansankielellä: lapsilisät, kotihoidon tuet, työttömyyskorvaukset, puolustusmenot, pakolaismenot, esikoulu, peruskoulu, yliopistot, tutkimus jaettuna tieteenaloihin, kirjastot, ooppera, elokuva, kilpaurheilu, liikuntavalistus, ravitsemusvalistus, terveystarkastukset, ...
- sarakkeessa 1. rahankäyttö edellisellä budjettikaudella, 2-sarakkeessa tasapainoisen budjetin mahdollistama rahankäyttö samoilla painotuksilla kuin edellinen toteutunut = toteutuneet miinus tulo-meno-tasapainon vaatima prosentuaalinen menovähennys
- seur. sarakkeessa muutosehdotukset perusteluineen eli säästö- ja tehostamistoimenpiteet, seur. sarakkeessa niiden merkitys rahassa ja vaikutukset/seuraukset
- seur. sarakkeessa uusi tasapainoinen rahankäyttö.
Taulukon jälkeen sanallinen kuvaus muutosten taustoista, perusteluista ja vaikutuksista. Mukana perustelut, mihin tutkimuksiin vaikutusodotukset perustuvat.
Yliopistollinen työryhmä suorittaa esikarsinnan/ryhmittelyn ohjelmaehdotuksista, vajavaiset ja perustelemattomat poistetaaan, samanlaiset yhdistellään, yhdistelmät nimetään ja pannaan nettiin kansan tutkittaviksi ja valittaviksi.
Äänestyspäivänä kukin ilmoittaa hallitusohjelma/budjetti-valintansa pankki yms tunnuksilla varmennetussa äänestyksessä.

Käyttäjän Keijo Lindgren kuva
Keijo Lindgren

Ja virkamieshallitus toteuttaa äänestyksen tuloksen.

Käyttäjän KansalainenKane kuva
Markku Nieminen

Tuo voisi toimiakin aktiivisten kansalaisten osalta. Voi olla että aktiivisuus tietenkin myös lisääntyisi kun voisi itse ehdottaa asioita.
Pelkään pahoin että laiskuus voitaisi niin kuin nykyisessäkin systeemissä. Lähes 35 % jättää kaiken toisten huoleksi ja maksaa siitä kovaa hintaa! On aina maksanut.
Mutta, nettikansanäänestys tärkeistä asioista Sveitsin tapaan voisi olla yksi hyvä aktivointimuoto. Niissä on ongelma saada kysymys muotoiltua ja perusteltua niin kansan tahto todella toteutuisi. Ei niin kuin nyt kansalaisaloitteissa joita pidetään pelleilynä. Esimerkkinä siitä Väyrysen EU ero kansalaisaloite. Se hylättiin tekosyyllä "huonosti valmisteltu"!?? Ei kansalaisaloitte ole lakialoite! Kansalaisaloite pitäisi aina käsitellä demokraattisesti eduskunnassa ja lakialoite sorvataan sen pohjalta vasta sitten.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset