*

eskokalervo Suomen pelastaminen

Erään poliittisen pelin kuvitteellinen läpivalaisu

Miten ja miksi vihreät onnistuivat nostamaan roimasti valtakunnallista äänimääräänsä kuntavaaleissa?

Oliko kyseessä hyvinvointi-Suomen ja sen tulevaisuuden urhokas puolustaminen hallituksen tuhon politiikalta vai suosion moraaliton kalastelu luomalla vaikutelma hallituksen syyllisyydestä isänmaan viemisestä kohti surkeutta. Seuraavassa eräs hypotettinen kuvitelma tapahtuneesta.

Ville Niinistön johdolla pohdittiin taktiikkaa seuraavissa vaaleissa pärjäämiseksi. Kuultiin näkemyksiä ympäristöarvojen puolustamisen tärkeydestä, koska niitä edelleen poljetaan kylmän kvartaalitalouden anturan alle. Tuotiin esiin myös ajatus etsiä hallituksen toimista joku yksityiskohta, josta on tehtävissä vaikutelma väärästä, Suomen kannalta tuhoisasta linjauksesta.

Kun penättiin esimerkkiä, joku poliittisen pelin jallituksiin mieltynyt älykkö keksi: koulutus, Suomi on onnistunut siinä suorastaan mallimaan tasoisesti. Väitetään, että kun hallitus esitti hallinnollisten löysien karsimista kaikilta toimialoilta, aletaan rakentamaan vaikutelmaa, että hallitus haluaa leikata nimenomaan tulevaisuuden keskeisimmästä rakennuselementistä, koulutuksesta, ja näin tuhoaa isänmaan hyvässä suunnassa kehittyvän tulevaisuuden.

"Soininvaaralaiset" varoittivat älyllisestä epärehellisyydestä ja reilun pelin tärkeydestä painottaen puolueen säilymistä reiluna ja rehellisenä yhteistyökumppanina tulevaa hallitusyhteistyötäkin ajatellen. He arvelivat myös kansan olevan sen verran fiksua ettei sitä pystytä hämäämään moisella valheellisella populismilla. Juonikkaan jallituksen suosijat panivat kunnolla vastaan: me olemme nyt oppositiossa ja opposition tehtävä on arvostella hallitusta. Ei syytösten tarvitse perustua totuuteen - luodaan härskisti mielekuvaa, että hallitus nimenomaan Haluaa Leikata Koulutuksesta, kun toistetaan sitä riittävän kauan, kansa alkaa vähitellen uskoa siihen.

Asiakeskeisyyteen ja kansan totuushakuisuuteen uskova joukko vetosi Vihreiden arvoperinteisiin ja maineeseen hyvänä yhteistyökumppanina mutta pelurit pääsivät pikku hiljaa voitolle toistaen toisiaan lietsoen: paskat moraalista, sodassa äänestäjistä kaikki keinot ovat sallittuja. "Arvokonservatiiveiksi" leimattu vähemmistö yritti vielä muistuttaa, miten Stubbin kolmen pointin mielikuvapolitiikka kaatui sisällön, substanssin puutteeseen mutta turhaan, jallituspeli päätettiin käynnistää.

Aluksi puheenjohtajasta näkyi läpi ettei hän todella itsekään ollut sinut demagogisen hihhulointinsa kanssa mutta ennen pitkää itsesuggestio alkoi toimia niin, etteivät mikroilmeet enää paljastaneet alitajuista epäilyä "huijauksen" onnistumiseen. Tilalle kasvoi varmuus valitun taktiikan toimivuudesta ja mielikuvitus atodisteli koko ajan asian oikeellisuutta: syytöksemmehän on siinä mielessä totta, että koulutuksen typistäminen ihan oikeasti johtaisi kilpailukyvyn näivettymiseen osaamisason laskun seurauksena. Ei meidän tehtävämme ole sanoa, ettei hallitus suinkaan ole siihen pyrkinytkään, ei ole meidän vikamme ellei pääministeri osaa todistella väitettämme vääräksi.

Kun sitten vielä älykäs ja iskevän ilmaisun taitaja Li Anderson alkoi yhtyä väitteeseen, tämä "Iitin Tiltun" liverrys vahvisti viestin perillemenoa niin että ministerit joutuivat vain hämmentyneinä hämmästelemään, miten tässä nyt näin kävi, puolustautumisyrityksistä alkoi tulla säälittävän selittelyn vaikutelma. Niinistö oli onnistunut ja ääniä tulvi Vihreiden valtuustoehdokkaille erityisesti fiksuina pidettyjen kaupunkilaisten toimesta. 

En väitä että se olisi näin mennyt - mutta sittenkin, Ville, voisitko vaikka vain minulle kertoa, menikö se edes osapuilleen näin! Ja Osmo, Sinä et varmaan kehtaa olla näyttämättä  totuuden valoa entiselle erään edesmenneen nuorisoliitton aatetoverille; katselin silloin potiittisia pelejä Helsingin nuorisolautakunnasta käsin ja silmäni siis avautuivat jo varsin varhain. Oman turhautumiseni puolueiden tapaan toimia aiheutti huomio, että puolueiden lyhyen aikavälin pyrkimykset populistiseen äänten kalasteluun ajoivat useimmiten isänmaan edun edelle.

PS. Sanomani voi sanoa lyhyemminkin: Tiltu vaan häkissänsä kotkottaa kun pesänrakennuspuuhistaan pudotettu valkoselkätikka retkottaa kedolla henkitoreissaan; Villen tennarin jäljet näkyvät vähän matkan päässä ja ritsan varsi pilkottaa sinisten verkkareiden perstaskusta.

 

 

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän opehuone kuva
Esa Mäkinen

Et näköjään ole ymmärtänyt, että äskeiset vaalit olivat kuntavaalit. Se varsinainen vaalityö tehtiin kunnissa eikä valtamediassa: ehdokasasettelu, paikalliset teemat, vaalitelttailu, jalkatyö, kohtaamiset ihmisten kanssa...

Monilla on kova hinku selittää jotenkin pois se tosiasia, että äänestäneet kunnissa kannattivat Vihreiden ehdokkaita enemmän kuin ennen.

Käyttäjän eskokalervo kuva
Esko Vesa

Tottahan haastat veli hyvä, äänestäjät kannattivat Vihreitä enemmän kuin ennen, ei kai kukaan yritä sitä kiistää. poliittinen patologi kauttani yrittää vain selvittää ilmiön mahdollisia syitä. Toisaalla (Yle höperehtii ...) olen yrittänyt huomauttaa median vinksahtaneesta uutisoinnista sen korostaessa Kokoomuksen ja Vihreiden valtakunnalllista äänimäärää ykkösasiana sivuuttaen pääasian: kyseessä oli kuntavaalit, joissa Keskusta sai eniten valtuutettuja tullen näin vaikutusvaltaisimmaksi kuntapuolueeksi.
Joten, kukahan tässä on ymmärtänyt väärin, ja mitä. Jos ja kun lähtee hippasille, kannattaa tarkistaa pelimerkkiensä aitous, totuudellisuus ja pitävyys.

Käyttäjän opehuone kuva
Esa Mäkinen

Kepulaisten valtuutettujen pääluku jossain hevonpersiissä noin tuhannen asukkaan kuolevissa kunnissa ei medialle ole merkittävä uutinen. Onko tämä reilu tapa mediassa, se on sitten eri keskustelu.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset