eskokalervo Suomen pelastaminen

Ajattelun taito

Ajattelun olemus on ilmiönä ja taitona hyvin moninainen, kehittyneellä tasolla jopa harvinainen kyvykkyyden laji. Kehittymisensä katkaisseesta kertoo tarina uutta kirkkoherraa asemapaikalleen hevospelillä kyydinnyt renki, joka ihmetteli hengen miehen kirjakuormaa jotta onpa paljon kirjoja.  Siihen nuori saarnamies kysyi, etteikö edellisellä ollut yhtä paljon. Renki totesi, ettei se tarvinnut yhtäkään kun se oli jo kaiken valmiiksi ajatellut.

Samalla lailla valmiiksi ajatellut oli entinen työtoverini joka ilmaisi saman asian: en minä kalkkis ole, minulla vain on vakiintuneet mielipiteet. Kollegani oli kylläkin kertomuksen vanhaa kirkkoherraa kypsemmällä tasolla tiedostaessaan näkymyksensa subjektiivisiksi Mielipiteiksi, ei objektiivisiksi lopullisiksi Totuuksiksi.
Ajattelun lopettaneiden eli henkisesti kuolleiden valmiiksi rakennettu mielen sisältö on  usein yllättävän hyvin arkielämään riittävä, eikä kuolleisuus edes näy kovin hyvin ulospäin: hän pystyy vastaamaan kysymyksiin, jopa perustelemaan näkemyksiään, pystyy tuottamaan lähes loputtomasti järkevältä kuulostavaa puhetta - miten se on mahdollista?
Tarinan kirkkoherra on aikoinaan rakentanut yhden ismin, ideologian mukaan kokonaisen maailmankuvan, joka sisältää valtavasti sen ismin totuutena pitämää tietoa, perusteluita ja jopa alkeellista logiikkaa, jolla kummasti saarnailee jopa eri jorinat joka vuoden jokaiselle sunnuntaille.

Hän on aikoinaan käyttänyt jopa tietämistä paljon kehittyneenpää mielen prosessia, Ymmärtämistä rakentaessaan omaan syy-seuraus -logiikkaansa sopivat päättelyketjut. Nyttemminhän sitä kykyä ei enää tarvita, koska kaikki on jo valmiiksi Päätelty (huomaa sanan kaksimerkityksellisyys).
Suuri enemmistö on ehkäpä työnsä ulkopuolelle jäävien Yleisten asioiden suhteen lopettanut ajattelemisen.

Siksikin, kun se on työlästä aivojen käyttöä, prosessointia, yksinkertaisen, mielen kirjastosta tietojen, näkemysten ja niiden valmiiksi prosessoitujen perustelujan poimimisen sijasta.
Henkisesti laiskistunut ihminen siis käyttää aivoprosessointia säästeliäästi, vain uusien, ilman valmiita vastauksia olevien työongelmien ratkaisuun.

Tähänkin pystyvät vain aktiivisimmat, urautunut, esim. asiakaspalveluhenkilö ainakin aluksi yrittää selviytyä ainutkertaisistakin tilanteista lätkäisemällä pöytään jonkun vakiofraasin. Vuorovaikutustilanteissa ajattelun käyttäminen on silläkin lailla työlästä, että sen rinnalle pitää käynnistää myös kuunteleminen eli eläytyminen siihen, mitä toinen todella haluaa, tarkoittaa, tuntee, tarvitsee, siis empatiakykykin vielä työrepusta kehiin - liian vaivalloista, tarjoaa ajattelun lopettaneen sisäinen robotti, läiskäistään tuohon vain joku tyyppileima, vaikkapa 'Puhekaveria kaipaava kotirouva' ja lirkutellaan sille tyhjänpäiväisyyksiä muutama minuutti.
Mainittu aivoprosessorin käyttö on siis ajattelua, uustuotantoa uuteen tilanteeseen, älyn käyttöä, siis intellektuaalista toimintaa. Ovatko kaikki intellektuellit siis älyn jättiläisiä, no eivät todellakaan, jopa Yleensä eivät. Suurin osa on vain tietäviä, pystyvät toistamaan valmiita päätelmäketjuja, parhaimmillaan yhdistelemään niistä otetuista pätkistä ainutkertaisen oloisia tuotoksia. Huomatkaamme kuitenkin että intellektuellin imagon saaneet ovat aikoinaan käyttäneet ihan ansiokkaasti myös ymmärtämiskapasiteettiaan rakennellessaan oman expertiisinsä ajatelmakudosta. Kyse on siis paljolti siitä, harjoittaako intellektuelli edelleen uutta luovaa ajattelua vai yhdisteleekö vain - parhaimmillaan luovasti ajatelmakirjastonsa valmiita elementtejä.
Otetaan jälleen esimerkiksi tarinan kirkkoherra. Kun renki kysyy, jotta mistäs se rovasti tietää, että teidän kauppaamanne oppi siitä että vain Jeesuksen tie, totuus ja elämä vie taivaaseen ja viidakon harras ja isiensä ikiaikaisten oppien mukaan nuhteettomasti elävä, luontoa pyhänä ja puhtaana pitävä nuorukainen, joka ei ole kuullutkaan tästä nasaretilaisesta puusepästä, jää taivaan porttien ulkopuolelle, tuomitsetteko te hänet todella ikuiseen kadotukseen?
Kirkkoherra poimii Mielen kirjastostaan: 'koska pyhä Raamattu niin sanoo'.
- no mikäs sen takaa, että se on totta
- siksi, koska Raamattu on Jumalan sanaa
- mutta apostoli Johanneshan se niin väittää
- joo, mutta Jumala on auktorisoinut koko Raamatun lopulliseksi totuudeksi
- kuka niin väittää ja millä valtuuksilla
- vaikkapa minä pappisvihkimyksen antamalla vatuutuksella
- renki: ymmärränkö oikein, että teidän ideologianne uskomuksista tulee universaalisia muiden ismien ylikäveleviä totuuksia kun ideologiaanne vihitty niin sanoo. Ja milläs valtuuksilla se teidän jumalanne määrittelee eri ideologiaa, kenties rauhanomaisempaa ja inhimillisempää, humaanimpaa ja siten jalompaa perinnettä noudattavien kohtaloita, jopa iankaikkisuuteen ulottuen, eikös se aika arroganttia, tuomitsevaa, röyhkeää inkvisiittori-meininkiä.
Siinä kohtaapa taitaa kirkkoherran argumenttivarasto ehtyä ja kenties joutuu turvautumaan jo keskiajalla keräiltyyn te-kyykäärmeen-sikiöt -pelottelu-uhkailu -arsenaaliinsa.
Ja niin oikeasti-intellektuellin rengin käsittelyn seuraksena valmiiden hokemien aseista riisuttu kirkonmies joutuu tuskailemaan, josko pitäis vielä kaivaa esiin ne nuorena ennen pappisseminaarin ulkolukua käytössä olleet ajattelun jo homeiset vempaimet, josko ne virttyneet vehkeet vielä saisi jotenkin toimimaan.

'Perhana kun tuli sekin juuttaan jumalakin luotua omaksi kuvaksi, tämmöseksi oikeassa olemistaan korostavaksi, kärttyiseksi, kiivaaksi, kiukkuiseksi, palvonnalle persoksi, oisipa älytty käyttää vähän kehittyneempää mallia - ja minkä ihmeen oikku, kenenkä tuhertelua, oli yleensä tehdä siitä ihmismallinen Olento, vähänkin tolkuissaan ollut jumalanveistäjä olisi tehnyt siitä vaikkapa Karman lain, universaalisen logiikan, jonka mukaan kaikki olevaisuuteen päästetty hyvä tai paha tulee jossakin muodossa lähettäjälleen takaisin, ei mitään saakelin tuomion ukko -olentoa.

Vastuuta korostava, käytännön elämää suuntaava rakkauden oppi, joka ohjaa ihmiset todella miettimään tekemisiään, eikä mitään syntisäkkien karitsan verellä puhtaaksi pesemisiä, perisyntejä ja muita kirkolliskokouksien kansan kurissapitämiseksi rustaamia hömpötyksiä.'

Ajattelun ottaminen mielen herraksi tarkoittaa valmista tavaraa tyrkyttävän robotin sijasta tässä hetkessä tapahtuvaa ajatusmateriaalin prosessointia, ensin puhtaasti älyn, syy-seurauslogiikan prosessorilla, vasta selkeiden vaihtoehtojen löydyttyä ilman sisäistä kritiikkiä mielikuvituksella suollettuna, otetaan mukaan arvot, normit, soveliaisuus, realismi ja ennenkaikkea vaikuttavuus. Sitten edetään käytännön toteutukseen menevien valintaan, mietitään toteutuksen aikajänne, tarvittavat resurssit ja toteutustavat.

Esimerkiksi monet omista kirjoituksistani pitää lukea neljännesvuosisadan perspektiivillä, ei Niilin suiston, YK:n pakolaisavun perustamaa suurleiriä koulutuksineen ja terveydenhoitoineen sinne hetkessä polkaista. Silti se on rationaalisen, kylläkin laala-alaisen ja pitkäjänteisen ajattelun timantinkova, jäänkirkas, humaanisti arvotettu yhteisen hyvän tuote.

Oman mielenkoneistosi asennon voit testata helpost: jos löysit tekstistä lähinnä arvosteltavaa ja/tai kehuttavaa, luit sen Robotti-tilassa, etsit eroja ja samanlaisuuksia omaan valmiiden ajatusten varastoosi nähden, siis vertailit. Ajattelun tilassa mielesi lähti prosessoimaan, pohdiskeli, miten tummoinen ajatuskulku voisi tuottaa omia tottumuksiani ja näkemyksiäni parempia tuloksia, mitähän kaikkea mieleni viidakoissa noista lähtökohdista voisikaan löytyä. Ajatustaimikon voi kateuksissaan leikata maan tasalle tai siirtää siitä osakopioita omaan kasvitarhaan omien siellä jo olevien rinnalla ja seassa kasvamaan ja uutta ehkä jopa risteytynyttä satoa kasvamaan. Kerro mieluummin niistä kuin pois kitkemistäsi rikkaruohoista, niistä on hyötyä vain kompostissa lannoitteeksi jalostumassa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat