Onko vasemmistolaisuus automaattisesti pahasta?

Päivän byrokraatti kysyy kirjoituksessaan: onko vasemmistolaisuus automaattisesti pahasta. Hyvä kysymys. Mielenkiintoista, että hetki ennen tämän lukemista pohdin itse ihan samaa: 
miten älykkäänä pitämäni vasemmistojohtajat kuten Ele Alenius ja Kalevi Kivistö, ja eritoten nykyinen suorastaan superälykäs Li Andersson pystyvät perustelemaan itselleen poliittisen linjan joka vienyt kansalta työmoraalin.

Kun ennen ajateltiin, työ on miehen mitta ja halveksittiin kunnan eläteiksi itsensä laiskuudella tai juoppoudella alentaneet, vasemmistopolitiikka on tehnyt toisten kustannuksella loisimisesta jopa luonnollisen elämänmuodon tyyliin Elämäntapatyötön jo kolmannessa polvessa.

Ymmärrän, että keskinkertaisella älyllä varustettu pystyy manipuloimaan arvomaailmansa kannattamaan vastuullisten ja ahkerien aikaansaannokset tasan kaikille jakamista riippumatta siitä kuinka monta kortta on yhteiseen kekoon kantanut, mutta miten Li Andersson perustelee itselleen tämän ajattelutavan seuraukset: porukat passivoidaan syöttämällä kotisohvalle jos elannon hankkiminen entiseen ammattiin nähden työläämmällä tai vähemmän mukavalla tavalla ei satu kiinnostamaan. Tai miten pystyy katsomaan itseään peiliin, kun tämän seurauksena isänmaa lisää velkaa lastensa maksettavaksi, koska vasemmistolaisuus ei salli elää suu säkkiä myöten tinkimättä saavutetuista eduista mutta sallii hymyssä suin voimakkaiden ammattiliittojen tuhoisan, pyörät pysäyttävän vallan käytön omien jäsentensä itsekkäiden etujen maksimoimoimiseksi muun, yhteisvastuuta kantavan työväen kustannuksella.

Vai onko niin, että todella mielikuvitukseltaan kyvykäs henkilö pystyy muiluttamaan itsensä uskomaan, että edistää yhteistä hyvää rappeuttamalla kansan vastuullisen työmoraalin.
Pääasia ettei kapitalisti pääse juhlimaan, mitäs siitä jos kansa köyhtyy entisestään kilpailukyvyn heikkona pitämisen seurauksena, työttömyys kasvaa ja lisääntyvä valtion velka kaatuu lastemme maksettavaksi. Moraalista, tasa-arvosta, demokratiasta, solidaarisuudesta viis, kunhan vahvat ay-aktiivit saavat leijonan osan ja äänestävät edelleen etujaan puolustavaa vasemmistoa. 

Tähän kuitenkin huomautus: ammattiliitot vain tekevät työtään, sitä, mitä varten ovat olemasta, tämä tavallaan sallii heille alhaisen kokonaisvastuumoraalin. Hoitakoon hallitus isänmaata niinkuin parhaaksi näkee, me huolehdimme vain siitä että itse voimme hyvin – vaikka sitten ahmien toisten kukkaroista.

Vielä toinen huomautus. Kun demokratian Suomi-mallia rakennettiin sotien jälkeisinä 50- ja 60-luvuilla, vasemmisto oli tiennäyttäjänä, suorastaan sankariroolissa, kunnes 1968 tienoilla tapahtui suuri murros, käänne. Laaja-alaisesta, yhteistä hyvää ajaneesta edistyksellisyydestä tuli taistolasta taistelua, vastakkainasettelu ränsistytti vasemmistoliikkeen moraalin sodaksi pahaa porvaristoa vastaan. Kansakuntaa rakentavasta yrittäjyydetä tehtiin syntiä, sananvapaus pyrittiin tukaduttamaan jopa eduskunnassa, saati yleisradiossa. Ammattiliittojen jyrkimmästä, murrosiän kehitysvaiheeseen jääneestä osasta alkoi kasvaa pelkkä oman edun, vähät muista – ajattelun vallankäytön mörssäreitä, yhteiskuntarauhan kauhukakaroita, häiriköitä vastuullisten yhteiskunnnan kanssakehittäjien sijaan
Kehotan muitakin miettimään, kuinka kokonaisvastuullisesti nykyvasemmisto isänmaatamme hoitaisi ja mikä olisi valtion velkaantumisen tila, jos äänestäjät erehtyisivät siihen mandaatin antamaan!
Huom! Tämä ei tarkoita että oikeisto (tai keskusta) tekisi sen varmuudella paremmin, eri tavalla kylläkin – mutta se on taas ihan eri jeremiaadin aihe!

eskokalervo
Sitoutumaton Sulkava

Asioiden ytimien Pohdiskelija (ihminen ja yhteiskunta), kirjailija (johtamistaito), liikkeenjohdon konsultti (työyhteisöjen kehittäminen), aktiivi eläkeläinen, nyttemmin radikalisoitunut koska poliittisen korrektiuden rajoite poistui eläköitymisen myötä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu