Päivän sohaisu: onko köyhyys valinta
Päivän sohaisu!
Osui täällä silmään kysymys, onko köyhyys valinta!
Varmaankaan uhriutujan mielestä ei.
No, mistä näkökulmasta kyllä?
Ehkäpä vastuullisuuden näkökulmasta.
Köyhyyteen johtaneiden valintojen näkökulmasta. Itse tein opiskeluaikana köyhyysvalintoja useinkin, tuhlasin kuukauden opintolainaeräni jo alkukuun aikana ja köyhistelin loppuajan kaurrapuurolla ja tonnikalalla.
Köyhyyteen johtaneita valintoja voi jokainen tehdä pitkin matkaa: menenkö taskurahojen vähyyden takia töihin kesken opintojen, yritänkö täysillä opiskella kysytyn ammatin, vienkö opinnot loppuun, minkä ammatin valitsen, hyvin työllistyvän vai ei, suostunko tekemään mitä tahansa tarjollaolevaa työtä, valitsenko asumismuotoni tulojen mukaan, mihin rahani käytän, käytänkö kirppareita, suunnittelenko ostokseni tarkkaan käyttövarojen mukaan, ryyppäänkö, poltanko, opettelenko syömään kaurapuuroa, valitsenko jatkaa elämää juopon/holtittoman tuhlarin kanssa, teenkö lapsia enemmän kuin on varaa, ostanko lapsille muotiasusteita, onko älypuhelin välttämätön, pyöräilenkö/kävelenkö matkat mahdollisuuksien mukaan, syönkö itseni sairaaksi ja paisutan lääkekuluni, hankinko lääkekustannuksia elämällä, liikkumalla epäterveesti, maksanko suunnitellut laskuni ajallaan, tiedänkö koko ajan, mihin minulla on varaa, mihin ei, pidänkö itseni kurissa heräteostosten suhteen, annanko lapsille rahaa yli välttämättömän, olenko muodin orja, ompelenko itse vaatteeni, leivonko itse, teenkö ruuat, käytänkö lihottavia eineksiä, huolehdinko painostani, kunnostani, terveydestäni, ravotsemuksestani, ostanko palveluja, jotka voisin tehdä itse, myynkö pois turhat asusteet ja muut tavarat, osaanko huoltaa ja korjata asusteeni ja käyttöesineeni, osaanko lainata harvoin tarvitsemani työkalut, käytänkö kimppakyytejä, kimppahankintoja, tyydynkö julkiseen terveydenhoitoon, syönkö, juonko ravintoloissa, säästänkö isompiin hankintoihin, vältänkö viivästyskorot?
Tiedäthän, miten uhriutunut ja elämästään vastuuta välttävä kommentoi: "kokeilepa sinä s-nan porvari säästää ja pihistää, kun sossu maksaa vaan xx kuussa ja lapset valittaa huonosta ruuasta – eikä ollut varaa opiskella kun töihin piti mennä".
Vaikka meitä on kuusikymmentäluvun loppupuolelta alkaen opetettu sijoittamaan omien ongelmien syyt ympäröivään yhteiskuntaan työttömyydestä ja asunnottomuudesta alkaen, älä tee sitä nyt. Älä nyt ainakaan tuohon vastuuttomuuteen sorru, vaan miettikäämme, minkä valintojen kautta olen elämäni rakentanut ja minkä takia valitsin niin? Ei selitellen, että tottakai, kun …vaan: taisin pitää xx:ää tärkeämpänä kuin yy:tä, en silloin tajunnut, kuinka tärkeä zz on jatkossa, no kun sitten tuli se kioskimurto, nuoruuden huumassa, teki vaan niin mieli vv:tä, ajattelin hetken lapsen lailla, en ottanut huomioon xy:tä, no kun kaveritkin, alistuin puolison painostukseen, nain tuhlarin enkä eronnut ajoissa, heittäydyin isukin kukkaron varaan, ajattelin, että kyllä sossu huolen pitää tai mitäpä tässä, hyvinvointivaltiossa, tehkööt työt ne, jotka ovat ne keksineetkin.
Eli summeerattuna: kun elää koko elämänsä köyhästi, niin ei koskaan muutu köyhäksi.
Kun nauttii jonkin aikaa vähän leveämmästä elämästä, niin muutos köyhään elämään tapahtuu vasta myöhemmin.
Ilmoita asiaton viesti
Yhtä lailla voi kysyä, ovatko työttömyys, sinkkuus, juoppous, ylipaino, huonot elämän kortit, ja vaikkapa yksinäisyys omien valintojen seurauksia. Vaikkapa tuo viimeinen: kuinka hyvin olen pitänyt huolta ystävyyssuhteistani, miten olen kohdellut ihmisiä, suhtaudunko muihin avoimesti, ennakkoluulottomasti ja ystävällisesti vai varautuneesti ja torjuvasti, pidänkö aina lupaukseni, puhunko pahaa selän takana, juoruanko, osallistunko yhteisiin rientoihin vai erakoidunko mieluummin, kuinka itsenäinen ja muista riippumaton oikasti olen, ripustaudunko ihmisiin, olenko seurassa rasittava, puhunko aina vaan itsestäni, kutsutaanko minut mieluusti mukaan, olenko eritellyt, miksi ei, onko minulla itsetuntoa katsoa itseäni peilistä, otanko opiksi virheistäni, myönnänkö niitä edes, osaanko pyytää mokiani anteeksi vai olenko mielestäni aina oikassa tuoden sen ahkerasti esiin koska kerran olen oikeassa olemisen armolahjan saanut?
Ja olennainen kysymys: jos koen yksinäisyyden ongelmaksi, onko kyseessä yksin olemisen vaikeus vai yksinäisyyden ikävä tunne. Yksinolo ei välttämättä aiheuta yksinäisyyden tunnetta, eikä yksinäisyyden tunne ole välttämättä kiinni seuran puutteesta, yksinäisyys, esim. eksistentiaalista yksinäisyyttä, erilaisuuden tunneltta voi kokea vaikka seuraa olisi paljonkin.
Niin kuin yleensäkin deprivaatiot, puutostilat ovat odotusten täyttymättömyyksiä.
Ilmoita asiaton viesti
Fiktiivinen keskustelu:
-Olen ihan PA, ei ole edes varaa tupakkaan.
-Miten niin deekikselle olet joutunut?
-Olen kuluttanut viimeisen vuoden aikana 2000€ tupakkaan.
-Ajattelepa jos saisit sen rahan nyt takaisin!
-Sitten voisin ainakin heti mennä ostamaan askin tupakkaa!
Ilmoita asiaton viesti
Elämä on sattumien summa, väärä valintasi joka tekee sinusta köyhän on sattuma, omasta valinnasta riippumatta.
Ilmoita asiaton viesti
Se väärä valinta on joskus tietoinen valinta, joskus ei. Sattumalla on osuutensa, mutta niin myös omilla tietoisilla valinnoilla. Sattuman taakse on kuitenkin helppo piiloutua silloinkin, kun valinnat on tehty vakaasti ja harkiten.
Ilmoita asiaton viesti
Suomalaisten työttömien kohdalla joku toinen on tehnyt valinnan, ei työtön. Sattuma on asia jota emme voi kieltää, valintakin on sattuman tuoma.
Ilmoita asiaton viesti
No more low skill/low IQ jobs, joten 15% kansasta on pysyvästi työmarkkinoiden ulkopuolella modernissa yhteiskunnassa, ja maahan tulleista kehitysmaalaisista puolet on low skill/low IQ joukossa.
Joten köyhyys ei ole valinta, vaan ainoa vaihtoehto.
Ilmoita asiaton viesti
Suomalaisten IQ lienee sitten liian korkea, koska low-IQ töihin ei löydy suomalaisia tekijöitä.
Ilmoita asiaton viesti
Työvoiman ylitarjonta.
Ilmoita asiaton viesti
Niin.. Vaikka jokainen opiskelisi, vaikkapa tekniikan tohtoriksi.
Niin jonkun on kuitenkin siivottava.
Ilmoita asiaton viesti
Itse työkyvytön ja minun tuloistani päättää eduskunta, menoista sentään voin jonkin verran vaikuttaa vaikka niitäkin eduskunnassa(ja myöhemmin kunnissa) nostellaan vaikkapa terveydenhoito esim lääkkeet, (hammas)lääkärikäynnit kallistuu vuosi vuodelta.
Olisi kiva jos itse saisi nostettua omia tuloja mutta eipä voi mitään, täytyy haukkua köyhyydestään hallitusta, ehkä seuraava haluaa minun tuloja nostaa?
Ilmoita asiaton viesti
Näinpä. Meillä työkyvyttömillä onkin hyvin vaikea nostaa tulotasoa töitä tekemällä.
Ilmoita asiaton viesti
Eniten kommenteista jäi ajatteluttamaan Mikan väite, että olisi tilanteita ilman vaihtoehtoja. Yritin miettiä, mutta en keksinyt yhtään. Kuvittelin täydellisen osattomuuden tilaa, siis ei mitään, ei työtä, ei osaamista, ei rahaa, ruokaa, ei terveyttä, ei mitään toivoa – silti vaihtoehtoja vilisi silmissä: roskisten kaivelu, kerjääminen, sukulaisten nurkat, sisiaalihuolto, itsemurha, varastelu, ruokajonot, Hurstin palvelut, ryöstö, kalastus, rottien syöminen, paasto, kuoleman odotus, jne.
Sitten kuvittelin itseni teloitusryhmän eteen, sama juttu, voin odottaa kuoleman vapautusta, rukoilla, meditoida, huutaa raivosta, solvata teloittajia, kiroilla, huutaa apua, puhua kielillä, pidättää hengitystä, oksentaa, laulaa, lausua runoa, laskea 1, 2, 3, …, huutaa hoosiannaa, solauttaa kakit housuun, keskittää teloittajaan sinihappoa tihkuva katse, jne.
Huomasin yritykseni toivottamaksi, vaihtoehtoja on aina!
Ilmoita asiaton viesti
Jos ihmiselle tehdään ”tarjous josta ei voi kieltäytyä” niin periaatteessa voi siitä kieltäytyä mutta aika harvassa on varmaan sellaisia jotka siitä kieltäytyisivät jollei pysty tuntemaan fyysistä ja henkistä kipua ja on mieleltään tosi sairas.
Ilmoita asiaton viesti
Jos nyt joutuu teloitusryhmän eteen, voi tehdä ajan riittäessä varmastakin kaikki luetellut asiat, ja enemmänkin, oletettu lopputulos on, vaikka siitäkin huolimatta yritit; teloutuksen toteutuminen. No itseäsi et voi syyttää, eikä kukaan muukaan sinua voi syyttää yrittämisen puutteesta. Mutta auttoiko se tilanteen muuttamiseksi, no, toivossa on hyvä elää, -sanoi lapamato, ja kuoli uskossa. Vain kuolleet kalat ui myötävirtaan. Ehkä se dokumentoitiin jonnekin teloitusryhmän kirjoihin, että yksi huusi ammuttaessa vaikkapa että; ”Eläköön vallankumous” toiset ampuvat itsensä hiljaisuudessa kuten Schauman.
VITSI: Kun ihminen syntyy on kaksi vaihtoehtoa, syntyykö naiseksi vai mieheksi, jos syntyy naiseksi on kaikki hyvin, jos syntyy mieheksi on kaksi vaihtoehtoa. kuoleeko nuorena vai kasvaako suureksi, jos kuolee nuorena on kaikki hyvin,jos kasvaa mieheksi, niin on kaksi vaihtoehtoa, joutuuko sotaan vai eikö joudu, jos ei joudu niin kaikki hyvin, jos joutuu on kaksi vaihtoehtoa, joutuuko takarintamalle, vai eturintamalle, jos joutuu takarintamalle on kaikki hyvin, jos joutuu eturintamalle on kaksi vaihtoehtoa, tuleeko ammutuksi vai eikö tule, jos ei, niin kaikki hyvin, jos tulee ammutuksi on kaksi vaihtoehtoa, joutuuko luutehtaalle vai paperitehtaalle, jos joutuu luutehtaalle on kaikki hyvin, jos joutuu paperitehtaalle on kaksi vaihtoehtoa, tehdäänkö kauppapaperiksi vai wessapaperiksi, jos kuppapaperiksi niin on kaikki hyvin, jos wessapaperiksi on kaksi vaihtoehtoa, joutuuko miesten puolelle vai naisten puolelle, jos miesten puolelle on kaikki hyvin, jos naisten puolelle niin on kaksi vaihtoehtoa, joutuuko takapuolelle vai etupuolelle, jos joutuu takapuolelle on kaikki hyvin, jos joutuu etupuolelle niin koko miehen elämä meni päin v…uun.
Ilmoita asiaton viesti