eskokalervo Suomen pelastaminen

Kehitysapu kehityksen jarruna

Miksi kehitysapu on niin suosittua

Kehitysapu on hyvässäkin maineessa siksi, että se, vaikka kohdistuu alueellisesti typerästi, kohdistetaan oikeisiin asioihin, terveysteknologiaan, kuten kaivojen parantamiseen, lasten, nuorten ja naisten koulutukseen sekä tasa-arvon edistämiseen mm. naisten yrittäjyystietoisuuden ja -taitojen kohentamiseen.

Miksi kehitysapu ei kehitä

1. Kehitysavun todellinen motiivi on itsekkyys, huonon omatunnon rauhoittelu

2. Kohdealueiden toimintalogiikkaa, tukirahojen kulkeutumisen logiikkaa ei ymmärretä

Koska itsekkyysmotiivi on piilotajunnassa, riittää kun tulee tunne, että olemme osamme tehneet, kun panostusrahaa on riittävästi maailmalle kaikonnut, tuloksista ei niin väliä. Keskustelu kohdistuukin lähinnä siihen, kuinka lähelle kulloinkin pääsemme YK:n tavoitepanostusta. Huom!, tavoitekin asetetaan panostukselle, ei vaikuttavuudelle, tuloksesta ei niin väliä! Tuhoisin itsekkäiden lähtökohtien muoto on  uskontolähtöinen lähetystyö, jossa pyritään tuhoamaan paikalliset ikiaikaiset hyvän elämän perinteet ja korvaamaan se esim. kristillisellä tuomion opilla, joka pelottelee ikuisella kadotuksella niitä, jotka eivät heidän "vain meidän opillamme voit pelastua" -tietään ala kiltisti taivaltaa.

Hyvinvointivaltion kärsimä huono omatunto heikompien huonompaan asemaan jättämisestä kalvaa sitä vähemmän, mitä enemmän koemme uhrannemme hyvinvointituotoksiamme heikommin pärjänneiden laariin. Koska olo rauhottuu panostuksen kautta, ei tulosten, laarista lähtevä hukkaputki ei enää kiinnosta eikä huoleta, mehän olemme osamme tehneet.

Kakkoskohta, kohdeolojen ymmärtämättömyys, saa säilyä, ja voida hyvin, koska alitajuiset puolustusmekanismimme torjuvat paikallisiin olosuhteisiin pitkäaikaisesti perehtyneiden kertomukset hukkaan menevistä panostuksista. Kun aivan hiljattain merkittävä Afrikan apuasiantuntija ja avustusjohtaja erotessaan turhauttavasta työstään kertoi syyt, sekään ei aiheuttanut näkyvää korjausliikkeiden vyöryä, koska virheiden tunnustaminen on vastuullisille päättäjille henkisesti ylivoimaista, liian rankkaa psyykkisesti.

Afrikan alikehittyneet yhteiskunnat laahaavat  kehityksen perässä, koska valta on keskittynyt heimosodissa parhaimmin pärjänneelle klaanille. Nämä taas ymmärtävät vain sotimisen ja heimoeliitin prameilun päälle, hieman karjan kasvatuksesta ja ehkä jopa alkeellisesta maataloudesta on tajua, muttei hajuakaan demokraattisesta hallinnosta, saati sen kehittämisestä. Jos alkeellisia demokratian muotoja maailmalle esitetäänkin, äänestäjillä ei ole aitoja osaavia vaihtoehtoja, vain muita samaa diktatuuria havittelevia heimoja. Mandela oli vain historiallinen poikkeushenkilö.

Mainitut oikeasti hyvät asiat, kuten puhtaampi vesi ja parempi koulutus ja tietoisuus paremmasta eivät valtaryhmää kiinnosta, pikemminkin päinvastoin: parempi tietoisuus ja välähdykset paremmasta nostavat vain vaarallista tyytymättömyyttä kansaa mieluumimin passiivisessa kurjuudessa pitävää komentotaloutta kohtaan. Helpompi hallita kuin paremmasta tietämään herännyttä kapinavalmista aktiiviväestöä. Parempi antaa kaivojen ja separaattorien ruostua huollon puutteessa ja koululaisten kuorotoistaa hallitsevan klaanin sepittämiä heimoloruja palmunvarjo"kouluissa".

Näihin yhteiskuntiin syydetyt kehitysapumiljoonat siis vain pönkittävät hallitsevien klaanien valtaa antamalla varoja voimistaa vallan ylläpidon väkivaltakoneistoa, ostaa tehokkaampia aseita ja korruptoida hallintoa ylläpitävät virkamiehet yhä tiukempaan uskollisuuteen.

Ensimmäinen kehityksen tehostuskeino on lopetaa tämä diktatuurien tukeminen ja sen sijaan varojen kohdistaminen huonompimaineiseen hyväntekeväisyyteen eli näiden maiden lännessä demokraattisiin menetelmiin vihkiytyneiden oppositioainesten voimistamiseen ja jatkamaan paikallista olotilatietoisuuden ja yleissivistyksen kasvattamista lasten, nuorten ja naisten keskuudessa. Mitään aineellista "apua" hallinnon käsiin ei tule antaa vaikka opetuksen lopettamisella kuinka uhattaisiin/kiristettäisiin.

Nämä radikaalit muutokset edellyttävät uutta, ison kuvan hahmottamiseen pystyvää sukupolvea uuden sukupolven kehitysmaapalvelua johtamaan, nykyisten prosenttisokeiden heidihautaloiden toimesta muutokset eivät onnistu.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Hannu Töyri

Kehitysmaiden johtajat ja eliitti vievät rahoista leijonan osan. Kun alueille, joissa maatalous ja kauppa on kehittymässä, viedään lentokonelasteittain ilmaista ruokaa, niin kehitysapurahat virtaavat jatkossakin.

Käyttäjän JuhaniVehmaskangas kuva
Juhani Vehmaskangas

Mikä oli Suomen tilanne kun jatkosota päättyi? Pakko oli sotakorvaukset maksaa ja suurelta osin siksi Suomi on nyt kehityksen kärjessä.

Voisiko tuontyyppistä kaavaa soveltaa kehitysmaihin? Ei annate sinne mitään vaan vaaditaan heitä maksamaan "sotakorvauksia" jolloin eivät voi vain odottaa jalat ristissä seuraavan avustusriisisäkin saapumista.

Tehdään siis kehitysavusta vastikkeellista.

Hannu Töyri

Olet oikeassa. Vaaditaan kaikki kehitysavut takaisin!
Afrikan kehitys pääsee vauhtin kun afrikkalaiset pystyvät tuottamaan lisarvoa.

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

"Afrikan kehitys pääsee vauhtin kun afrikkalaiset pystyvät tuottamaan lisarvoa".

Kiina on täyttä vauhtia tekemässä tuota hommaa. Tosin vain valituissa, otolliseksi katsomissaan kohdemaissa.

Toimituksen poiminnat